Sanat

Kymijoen lautturit

1. Minä kuorsaan verta (säv. K. Viikate, san. K. Viikate)

Kolmannet käräjät herran huoneessa
Ruosteinen viini virtaa kultasuonessa
Hyvän paimenen kaitselmus kivinen
Muilla ahma mukana ja sävel sävel sävel sininen

Minä olen! köysi hirtetyn miehen talossa
Isännänviiri puhdas puolisalossa
Myrsky, joka lekalla silittää kotitannerta jokainen kerta
Minä kuorsaan verta

Laita on myötäinen vapauden vuoteessa
Kaakon voimat ehtyvät luoteessa
Kolmannet käräjät päätöksen parissa
Manteli maistuu kristallilasissa

Minä olen köysi hirtetyn miehen talossa
Isännänviiri puhdas puolisalossa
Myrsky, joka lekalla silittää kotitannerta
Kuin totuus tuleen, minä vaivun uneen

Minä olen köysi hirtetyn miehen talossa
Isännänviiri puhdas puolisalossa
Myrsky, joka lekalla silittää kotitannerta jokainen kerta
Minä kuorsaan verta

 

2. Uusi syksy (säv. K. Viikate / E. Koskinen, san. K. Viikate)

Taivas putosi ja minä alle jäin
ei taivasalla pärjää paljain päin
Kolmin kutosin pyytää pappi tuolistaan
nimenhuutoon, kun sydänpuolet lasketaan

Pappi kuin omatunto valkoinen

Syksy sai - minä taivaanrantaa maalasin
Syksy sai - minä kyyneleitä join
Syksy sai - minä vapaudesta saarnasin
Syksy sai, kun join itseni pelistä, pelistä pois

Kesä päättyi, minä sillan alle jäin
kämmenet verhotaan nyt kynsikkäin
Tänne päätyi pappi myös seuraa pitämään
madon luvut kuohkeisiin multiin itämään.

Maatuvat lehdet sydänmaillakin

Syksy sai - minä taivaanrantaa maalasin
Syksy sai - minä kyyneleitä join
Syksy sai - minä vapaudesta saarnasin
Syksy sai, kun join itseni pelistä, pelistä pois

Syksy sai - minä taivaanrantaa maalasin
Syksy sai - minä kyyneleitä join
Syksy sai - minä vapaudesta saarnasin
Syksy sai, kun join itseni pelistä, pelistä pois

-Ei taivasalla pärjää paljain päin-

 

3. Hopeisen kuun sirppi (säv. K. Viikate / E. Koskinen, san. K. Viikate)

Talvi päättyy pihalle, jota kaukaa katselen
Hanget henkeään haukkovat ranteita viiltäen
Pulssi haavan puroksi,
puro syliin sulan maan
Loppuun asti miettikö tätä meistä kumpikaan

Hopeisen kuun sirppi
pääni päällä kaareutuu

Nauru kantaa pihasta, jota tuomi varjostaa
Ilot kuuluvat elämään, suru susia saalistaa
Minun laumani täysi on,
tuuhea, peloton
Vielä kerran soisin, meitä rauha varjelkoon

Hopeisen kuun sirppi
pääni päällä kaareutuu
kunnes putoaa
Ja viimein sirppi kuulas kaulaani kietoutuu
hopeisen kuun

Tuuli yltyy pihassa, jonne enää pääse en
Kirje kolkutti oveen ja kertoi etäisyyden
Aivan kuin päätänsä, tuomi pudisti oksiaan
vaikka hyvin tietää, minut joutuu vielä kantamaan

Hopeisen kuun sirppi
pääni päällä kaareutuu
kunnes putoaa
Ja viimein sirppi kuulas kaulaani kietoutuu
hopeisen kuun

 

4. Kuningas Kaiho (säv. K. Viikate, san. K. Viikate)

Soitto soi, vaan jokin soimaa miestä hilpeää
Rakkauslaulut, arvotaulut mennessänsä vilheltää
Palanut ruoho vihertää

Runot vuotaa, nahkavuotaan varren käärien
Laulamalla veneen alla tuoksu tuntuu maan äärien
tai sänkisien säärien
Tuoksu tuntuu sänkisien säärien

Käy aika toimiamme vastaan
Kesäillat kauniitkin pakastaa
Nostaa käsi kohtalon pakastaan
kortin, joka suuri on kuin ihminen ja kas,
se on Kaihon kuningas

Puhe sakkaa, hertta hakkaa patoja kattilaan
Juoksuhiekkaan miehen viekkaan hetki hellä upottaa,
valkoista liinaa liputtaa
Kunnes puolitankoon lippu lasketaan
(ja valtaistuin maksetaan)

Käy aika toimiamme vastaan
Kesäillat kauniitkin pakastaa
Nostaa käsi kohtalon pakastaan
kortin, joka suuri on kuin ihminen ja kas,
se on Kaihon kuningas

Molli ajaa jälleen kuninkaan kapakkaan
Ei se uutta synnytä, jos ei tapakaan

Käy aika toimiamme vastaan
Kesäillat kauniitkin pakastaa
Nostaa käsi kohtalon pakastaan

Käy aika toimiamme vastaan
Kesäillat kauniitkin pakastaa
Nostaa käsi kohtalon pakastaan
kortin, joka suuri on kuin ihminen ja kas,
se on Kaihon kuningas

 

5. Tervaskanto (säv. K. Viikate, san. K. Viikate)

Ei maailma minulle auennut, ei kotini ovi liioin
Oli lukko luontonsa muuttanut, kun muita maita piioin
Ei talo kysynyt, vastannut, tyhjyys ikkunasta katsoi
kun porttiaisaa kannatin täysin päin, tyhjin vatsoin

Ei taivas minulle auennut, ei krouvin ovi liioin
Siellä hiukset ovat sliipatut, suut pyyhitään kangasliinoin
ja kaulus hohtaa platinaa myös hovimestarilla
Samaan aikaa kaarnalaivani keinuu kölistään karilla

Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja
pieniä, ohuita lastuja vuolen tervaskannosta
Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja,
onnen ohuita kunnes kuolen, tervaskannosta

Eivät ovet minulle auenneet mut ei myöskään arkun kansi
Juuret versovat tuoksua tukevaa, joka minutkin paransi
Enää kaiva ei mieli multia, ei ole sydän musta,
vaikka tuulikello hiljaa soittaa yössä tritonusta

Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja
pieniä, ohuita lastuja vuolen tervaskannosta
Tervaskannosta vuolen minä pieniä lastuja,
onnen ohuita kunnes kuolen, tervaskannosta,
tervaskannosta, tervaskannosta

 

6. Oi pimeys (säv. K. Viikate, san. K. Viikate)

Pimeyttä varjot aristaa
Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan
Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa

Päivämme täällä päätetään ennen kuin
ilta antaa itsensä hämärtää
mutta miksi surisin
hammasta purisin
hämärä on renki, isäntä lyö takaisin

On taivaskin hiljaa

Pimeyttä varjot aristaa
Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan
Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa
Oi pimeyttä kuinka taas sinuun rakastuinkaan uudestaan

Takit ympäri käännetään
aamu kun henkarin säteistään säveltää
maltan hyvin odottaa
öistä puhujaa
on malja musta, jonka minä kohotan

Ja taivas on hiljaa

Pimeyttä varjot aristaa
Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan
Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa
Oi pimeyttä kuinka taas sinuun rakastuinkaan uudestaan

Pimeyttä varjot aristaa
Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan
Ainoa ystävä, joka luoksein aina palaa
Oi pimeyttä kuinka taas sinuun rakastuinkaan uudestaan

 

7. Interludi Betonus -Instrumental- (Säv. E. Koskinen)

 

8. Pakkasapostolit (säv. K. Viikate, san. K. Viikate)

Jäisiltä aroilta salamoiden
Kasakkapartion viimeinen vuoro
Kantautuu kumu tuo kavioiden
Kuin rantojen miehinen enkelikuoro

Polte on silmissä tovereiden
Polte, vaan poissa on Tuonelan kaipuu
Sydänalaansa haravoiden
Pakkasyön kirkkaus päällensä vaipuu

Kylmä virittää vitsansa
Huulet pakkasta palvovat
Rakkaus maksaa hintansa
Kohtaloista kovimmat
juotavaksemme täällä jää

Neito on norja ja taivaallinen
Hiukset kuin hiiltä ja karaatit kultaa
Vastaus voi olla vaarallinen
Harteillaan vain ydintalvien lunta

Kylmä virittää vitsansa
Huulet pakkasta palvovat
Rakkaus maksaa hintansa
Kohtaloista kovimmat
juotavaksemme täällä jää

Pakkasyö saa!

Kylmä virittää vitsansa, huulet pakkasta palvovat
Rakkaus maksaa hintansa
Kohtaloista kovimmat juotavaksemme täällä viimenään jää
Juotavaksemme täällä jää

Siis taru kiinni ja tanssia lyö
Kun hetkessä leimuaa lempi
Sillä halaus huomisen voi olla monin verroin,
monin verroin jo multaisempi

 

9. Tuonen lehtolapset (säv. K. Viikate, san. K. Viikate)

Katu on tyhjä, tuuli puita riepottaa
tänään katsella ei lainehtivaa maalaismaisemaa
Asfaltti on musta, muuten harmaa hallitsee,
tunnelma tunkkainen, väsymys vallitsee

Päällä on takki, jonka povitaskusta
löytyy aski hyvin käärittyjä omatuntoja
Kuivilla tikuilla voi niitä sytyttää,
silti tiedän vielä yhden, jolla on rikki pää

Tuuli puita riepottaa ja kuiskaa

Ensimmäisen kerran jälkeen sanoin tämä toistu ei
kunnes saapui uusi kesä, kukki jälleen timotei
Suvinen tuuli märät kengät kuivattaa,
vaan ei parsi pohjia, kukin ontuu tavallaan

Kukin ontuu tavallaan mutta harvoin tahallaan

Niin sadon korjaat kuin kylvänyt oot
Sinä maksat ruokkosi kyllä
Synti syntinä, syntiset katukoot
siellä, minne ei elämä yllä
Sinä maksat ruokkosi kyllä

Katu on tyhjä, tuuli puita riepottaa
tänään katsella ei lainehtivaa maalaismaisemaa
Asfaltti on musta, muuten harmaa hallitsee,
tunnelma tunkkainen

Niin sadon korjaat kuin kylvänyt oot
Sinä maksat ruokkosi kyllä
Synti syntinä, syntiset katukoot
siellä, minne ei elämä yllä

Niin sadon korjaat kuin kylvänyt oot
Sinä maksat ruokkosi kyllä
Synti syntinä, syntiset katukoot
siellä, minne ei elämä yllä
Sinä maksat ruokkosi kyllä

 

10. Myrkynvihreää (säv. K. Viikate, san. K. Viikate)

Armahda ja varjelkoon
älä saata meitä allikkoon
Tänään surut haudataan
viimeisen kerran ja tartutaan
pisimpään korteen

Vihreä on kataja kapsahtaa
Vihreä on oksa, joka alta sahataan
sekä lehti, jolle jään soittelemaan
Myös viimeinen juoma, jonka tilaan,
vihertää, vihertää, vihertää...

Armahda ja varjelkoon
eihän askel sakkaa suvantoon
Tänään selkä käännetään pahalle,
se olkoon nimeltään postmortem

Vihreä on kataja kapsahtaa
Vihreä on oksa, joka alta sahataan
sekä lehti, jolle jään soittelemaan
Myös viimeinen juoma, jonka tilaan,
vihertää, vihertää, vihertää...

Vihreä on kataja kapsahtaa
Vihreä on oksa, joka alta sahataan
sekä lehti, jolle jään soittelemaan
Myös viimeinen juoma, jonka tilaan,
vihertää, vihertää, vihertää...

Myrkynvihreää
Myrkynvihreää
Myrkynvihreää
Myrkynvihreää, neiti!

 

11. Kymijoen lautturit -Instrumental- (säv. E. Koskinen)

Rannat kuin betonin raanut
kasvoilla suonet kuivan kaivon
köysi vaan kädessä pysyy