Kuusen alla leikit pienten pellavapäiden
nyt on Maijat, Heikit lahjansa avanneet
vaan on perheen pää, isä mietteissään
mitä pohtii, puntaroi, tienneekö tuota itsekään
Takin päälleen laittaa, ”Kauaa viivy en”
tuisku ei matkaa haittaa, perille saapuen
on hiljaista pihassa, ei näy jälkiä lumessa
lahjan laskee, asettaa keskelle lumista verantaa
Vaan yksinään jää lahja kuistille seisomaan
ei aukene ulko-ovi sovintoa solmimaan
ja mielipaha karvas jää rintaa kalvamaan
sen ken ois voinut tietää, että jälleen
viettää saa – juhlaa katkeraa
