Pöytä on valmis ja tunnelma sen
hiljalleen täyttää talon lämpöisen
herkut tuoksuvat, luoksensa kutsuvat taas
Pöytään saapuvat ajallaan
paikoilleen alas istumaan
mut yhtä tuolia ei kukaan huolia saata
Hymyä yhtä on kaikkien suut
paistista jäljellä kiiltävät luut
vaan yhtä aihetta ei kukaan mainita uskalla
Eines saatu on päätökseen
jo alkavat siirtyä eteiseen
juhla vietetty, kunnia säilötty on
Muori vanha vaan kiikustaan
lapsiaan katsoo viel uudestaan
mielessään itkien, häveten silmänsä sulkee
Kun lapset ovat matkassa maallisen
ja unohtuneet teot isien
ja vaik kuinka yrittää suojata taloaan
niin häpeän lyhty luo himmeää valoaan
kyyneleet unholaan jääneet sulamaan saa
