Ympärillä yötöntä ja ympärillä yötä
ympärillä pylväitä marmorin makeaa
Kauneuskin kerääntyy vain kauneuden myötä
on vesi veden makuista vaan veri erilailla sakeaa
Siel vaurauden kuusikuusikuusimetsä huojuu
ja nousee rinnalle idyllin yltäkylläisyys
Ja sairaudet pelon lailla toisahalla huokuu
ei epävarmuuden tilalla tuoksu iäisyys
Ei vaivaa puute, huoli
Omat pitävät huolen omistaan
Eikä enää vastapuoli
tässä ajassa juhli voittoaan
On syytä olettaa, on syytä yhteen vetää
kun terve puna elämän kasvoilta katoaa
Niin pyhäpäivän aamu viimein autereena herää
ja kirkonkellot korkeuksista jakaa jokaiselle kutsuaan
…silloin tiesin…silloin tiesin…silloin tiesin, mikä meidät erottaa
Se on vesi jota pelkäät
Se on vesi, joka vihkimaljassa kestää
