Tervehdys täältä, Unholan uljaat!
jossa vain pimeä kuljettaa
maksamaan aamuisen auringon lunnaat
-Me olemme myöhäiset
Yö nostaa syliin, sylissään kantaa
kuin neidon ylitse kynnyksen
käy nokena vaahto vapauden rantaan
me olemme -Me olemme myöhäiset!
Mene, unet hukkaa,
kerran taivas putoaa niskaamme,
me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan
joka viluisella valollansa silitellen hiuksiamme harjaa
Se kirstu on lukittu, salvattu tuhanteen kertaan
avaimet kadonneet nousevaan aurinkoon
ei viiltojen välistä tunnista vuotavaa vertaan
me olemme, me olemme -Me olemme myöhäiset!
Mene, unet hukkaa,
kerran taivas putoaa niskaamme,
me tiskaamme kyyneleillä tyynten merten
Ei ole hukkaa sitä kuuta ulvomaan
joka viluisella valollansa hiuksiamme harjaa
