Petäjäveräjä

Muistaisin kaiken jos vain osaisin
miten tuuli kääntyi jo alkumatkasta takaisin
Miten pihapolun loppuun lakaisin
ja vuoteeni petasin samaan aikaan kun toisissa makasin

Sinä iltana puhuit kuin kappalainen,
”miten meistä jokainen on varmasti arkkunsa arvoinen”
Ja kuka tarvitsee arkkuunsa avaimen,
jonka sisällä aarre lepää, sydän luvattu ja kultainen

Mieli tyyni on
Tyyni ja rauhaisa se pohjaan syvänteen
Vaikka iskisi puuvaarnan sydämeen
me oikein teimme vaikka
hetken pahan balalaikka soi,
nyt minua viimein
-Mieli tyven tuudittaa
Petäjäveräjää keinuttaa