Este poistuu edestä, on tullut aika olla
yhtä kanssa tyhjyyden ja heittää kolikolla
Oikein sekä väärin, matkalla hihat käärin
Allikkoon
Peto on kuin vuori, joka janoaa vain verta
rukoilen ja anon pudotessa päin tannerta
Tässä jäähyväiset ovat, kun leuat nyt riuhtovat minut
Allikkoon
Savu piirtää haituvaa ja ruudin tuoksu huumaa
lipas täynnä koruja ja mitta vailla tuumaa
Varmistin on poissa, minä näissä porukoissa joudun
Allikkoon
Taas nämä välimatkat käyvät viereen istumaan
taas kuiskivat korvaan, pyytävät unohtamaan
sinut unohtamaan
Ajatus on lämmin, lämmin, hellä sekä hyvä
nöyryys on yhtä kuin valkea armon jyvä
Näytä arvokkaalta, kasvojen hautausmaalta joutuu
Allikkoon
Joutuu allikkoon
Aina allikkoon
