Myötätuuli päällään mua kuljettaa
maisemien kauneimpien kautta kieputtaa
Enkä pudota voi – muille kellot soi
mua silkkisellä kämmenellä elo kättelee
Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa
ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa
Kun viimein ilta saapuu, isoäiti hyräilee
”kaunis kotkan käsi”
Turvallinen olo minut tuudittaa
vastatuuli vihaisena ohi puhaltaa
Sitä mieti en – sekaan peilien
minä kävelen ja katson, olen sydän paikallaan
Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa
ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa
Kun viimein ilta saapuu, isoäiti hyräilee
”kaunis kotkan käsi”
Selät hopeaiset alas varisee
paine matalampi myötätuulen halkaisee
Jokin vinossa on – muiden ahdingon
näen vaan en välitä ja poskeni pullistan
Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa
ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa
Kun viimein ilta saapuu, isoäiti hyräilee
”kaunis kotkan käsi”
Eikä ajat muutu
pahan puoli syödäkseen
Ja viimein ilta saapuu, isoäiti hyräilee
”kaunis kotkan käsi”
