Musta kuu on taivaalle kivunnut
Almanakasta sivuja kohdalta kadonnut
Vielä ei pitänyt kuuran nurmea peittää
Eikä aurinkokellon viikkoja edistää
Aamukasteen aikaan
Jäistä pihaa raivaan
Hetkeksi kaikonnut olo on palannut
Heinäisen tuulen vire viimaksi vaihtunut
Aikatauluista hankala selkoa ottaa
Kun ei pakkasaamuja osaa elokuussa odottaa
Aamukasteen aikaan
Kaivon pintaa kairaan
Vaikea on kohti peiliä tuijottaa
Helpompi työntää neula silmään kuin
lanka pujottaa
Kielen päällä tuntuu maku köyden pajuisen
Vaan tukehtumaan tarvii paksumpaa
