Haljennut on lasi ilmapuntarin
rauennut on liike kaappikellon heilurin
tenho talvisen taivaan
ja pauke palavan pakkasen
on maalannut ikkunaan kasvot lapsosen
Kuurasta katsoo pienoinen pää
Huurteesta tuijottamaan käy
Silmät uniset, väriset jään
Hiipumaan käy liekki öljylyhdyn sydämen
liikkumaan saa veto verhot eessä ruutujen
kauan kulunut aikaa,
vaan vaivu ei unholaan
verhotkaan eivät saa piiloon kasvoja ikkunan
Kuurasta katsoo pienoinen pää
Huurteesta tuijottamaan käy
Silmät uniset, väriset jään
